Finlactic Oy - Kehityksen eturintamassa.

Vesi ja sika

Vesi on sikojen ruokinnassa suurin yksittäinen komponentti. Pienen porsaan (1,5 kg) ruumiinpainosta 82 % on vettä ja 9-kiloisena 53 %. Monissa eläimen fysiologisissa toiminnoissa vesi on välttämätön hyödyke. Näitä ovat kehon lämmön säätely, ravinteiden ja kuona-aineiden kuljetus, sisäeritysprosessit ja maidon tuotanto.

Eläin saa tarvitsemansa veden kolmella tavalla: juomalla, rehun mukana sekä niin sanottuna  metabolisena  vetenä. Metabolista vettä syntyy hiilihydraattien, rasvojen ja proteiinien pilkkoutuessa ruoansulatusjärjestelmässä. Vettä puolestaan häviää neljää eri reittiä: keuhkoista hengityksen mukana, haihtumalla/hikoilemalla ihon kautta, sonnassa ja virtsassa. Esimerkiksi 75 kiloinen sika haihduttaa (keuhkot, iho) noin 1 kg vettä päivässä ja 182 kiloinen emakko yli 2 kg.

Veden juontitarvetta lisäävät eräät sairaustilat kuten ripulointi ja kuumeilu sekä elimistön pyrkimys poistaa  urea ja ylimääräsuolat (suolainen, proteiinipitoinen rehu) virtsana. Muita syitä vedenjuonnin lisääntymiseen ovat sikalan sisälämpötila ja emakoilla imetysvaihe. Sikalan lämpötilan ylittäessä 30˚C on julkaistujen tutkimusten mukaan todettu hyppäyksenomainen lisäys vedenjuonnissa. Juominen lisääntyy myös jos vesi tarjotaan kehon lämpötilaa kylmempänä. Lämmitys kuluttaa energiaa ja energian tuotantoon elimistö tarvitsee vettä.

Veden vähimmäistarve on se määrä, joka tarvitaan korvaamaan tekstin alussa mainittu vesihukka, maidon mukana poistuva vesi sekä uuden solukon muodostuksen vaatima vesi. Ylisummaan voidaan todeta veden juonnilla olevan myönteinen vaikutus syöntiin ja päiväkasvuun. Tutkittaessa rehun suolapitoisuuden vaikutusta tässä suhteessa, on voitu todeta, että kun rehussa oli alle 0,2 % suolaa (ruokasuolaksi laskettuna) se vähensi vedenjuontia 20 % ja päiväkasvua 38 %.

Sikaloiden veden, niin juomaveden kuin myös liemirehun valmistukseen käytetyn veden, tulee olla mikrobiologisesti puhdasta. Vesi sisältää aina joukon haitattomia epäorgaanisia suoloja. Mikäli kuitenkin vedessä on huomattavia määriä ( yli 300 ppm ) nitraattia, osa siitä voi hapettua nitriitiksi. Nitriittipitoisen veden on eräissä tutkimuksissa todettu lisäävän sikojen kuolleisuutta.

Kunnallinen vesi täyttää hyvän veden vaatimukset. Sitä vastoin porakaivovesistä saattaa löytyä vaihtelevia pitoisuuksia epäorgaanisia aineita sekä vuodenajasta riippuen mikrobeja varsinkin enterokokkeja. Erityisesti tulisi valvoa sikalan sisätiloissa olevien kiertovesi- ja välisäiliöiden puhtautta. Pahimmassa tapauksessa niistä saattaa muodostua ongelmapesäke, joka säteilee haitallisia mikrobeja koko ruokintajärjestelmään. Tämän välttämiseksi LAKTA-tuotteita voi huoletta lisätä sekoittajan sijasta suoraan mahdollisesti käytössä olevaan veden välisäiliöön. Näin toimien huolehditaan välisäiliön ja sinne tulevan veden mikrobiologisesta puhtaudesta.

Koska LAKTA-tuotteet ovat haihtumattomia (hajuttomia) ja koska niiden korroosiovaikutus on vähäinen verrattuna markkinoilla oleviin muurahaishappopohjaisiin tuotteisiin, niin sikalan tiloissa oleva välisäiliö ei ruostu eikä aiheuta hajuhaittoja.

Siat ja lämpöstressi

Useimmat eläinlajit kykenevät säätelemään ruumiinlämpöään hikoilemalla ja lisäämällä hengitystiheyttä. Siat ovat tässä suhteessa poikkeus. Ne eivät hikoile ja lisäksi keuhkot ovat eläimen kokoon nähden suhteellisen pienet. Näiden fysiologisten rajoitteiden ja lisäksi kehon paksuhkon rasvakerroksen vuoksi sika ei kykene tehokkaasti säätelemään kehonsa lämpötilaa.

Sikojen kehonsisäistä lämmöntuotantoa käsittelevän kirjallisuusyhteenvedon (1) mukaan sikojen perimän kehittelyn seurauksena nykyiset rodut tuottavat jopa 20 % enemmän lämpöä kuin 1980-luvulla. Artikkeli on laadittu 2003 ja sen tekijät arvelevat edelleen jatkuvan rodunjalostuksen lisänneen lämmöntuotantoa tästäkin vielä 10 %.

MITEN LÄMPÖSTRESSI ILMENEE?

Kaksi helposti havaittavaa oiretta ovat hengitystiheyden lisääntyminen ja ruokahaluttomuus. Vähentämällä syöntiä eläin pyrkii vaikuttamaan kehon sisäistä lämmöntuotantoa hidastavasti. Mikäli lämmön aiheuttama stressitila pitkittyy, eläin lisää veden juontia. Ylenmääräinen juonti voi muuttaa kehon elektrolyytti- ja happo/emäs-tasapainoa siten, että suolistossa patogeeniset bakteerit pääsevät lisääntymään aiheuttaen ripulia ja äärimmäisessä tapauksessa kuoleman.

MITÄ TUTKIMUS SANOO LÄMPÖSTRESSISTÄ?

Vuonna 2013 julkaistu tutkimus (2) toteaa, että jos sika on 24 tuntia 35˚C:n lämpötilassa, tämä heikentää oleellisesti suoliston suojausjärjestelmiä ja johtaa myrkyllisten endotoksiinien pitoisuustason nousuun veriplasmassa. Tutkijoiden mukaan niinkin lyhyessä ajassa kuin 2 - 6 tuntia kyseisessä lämpötilaympäristössä suoliston puolustusjärjestelmä heikkenee siinä määrin, että tauteja aiheuttavien bakteerien mahdollisuudet lisääntyä suolistossa ovat oleellisesti parantuneet.

LÄMPÖSTRESSIN VAIKUTUKSET LIHASIAN SYÖNTIIN JA KASVUUN

Vanhemmat lihasiat ovat nuorempia herkempiä reagoimaan lämpöön. Tämä ilmenee hidastuneena kasvuna. Kuvassa 1 (1) on esitetty kolmessa eri kasvuvaiheessa olevan lihasian päiväkasvun muutokset lämpötilan mukaan.

Kuvasta voidaan todeta, että 75 kiloisen sian päiväkasvu kääntyy laskuun jo 23˚C:n lämpötilassa, mutta 25 kiloisen vasta 27˚C:ssa.

Kuvassa 2 (1)on esitetty lämpötilan vaikutus päiväkasvuun (ADG) ja syöntimäärään (ADFI) elopainon (BW) suhteessa. Kuvan käyrästö kertoo kussakin painoluokassa sen lämpötilan, jonka ylittyessä päiväkasvu lähtee laskuun.

MYÖS ILMAN SUHTEELLINEN KOSTEUS VAIKUTTAA SIAN LÄMPÖSTRESSIIN

Lämpötilan ohessa stressin kehittymiseen vaikuttaa myös ilman kosteus. Yleisesti ottaen mitä korkeampi on ilman suhteellinen kosteus, sitä alemmassa lämpötilassa stressi syntyy. Yhdysvaltalaisen yliopiston (3) vastikään julkaistun HEAT STRESS INDEX-taulukkoon perustuen on laadittu oheinen graafinen esitys (kuva 3) lihasikojen stressiytymisestä.

KEINOJA LÄMPÖSTRESSIN VÄHENTÄMISEKSI LIHASIOILLA

1. Jos mahdollista, lisää sikalassa tuuletusta (ilman läpivirtausta).
2. Tarkista jäähdytysjärjestelmä (esimerkiksi sumutin, jos käytössä).
3. Pienennä täyttöastetta, jos mahdollista.
4. Ylläpidä juomaveden lämpötila n. 10 ˚C:ssa, jos mahdollista.
5. Vältä ruokintaa klo. 10.00-16.00 välisenä aikana.
6. Tarjoile elektrolyyttejä ja antioksidantteja juomaveden kautta.
7. Lisää rehun energiapitoisuutta.
8. Minimoi ei-välttämättömien aminohappojen ja kuidun pitoisuutta.
9. Käytä helposti imeytyviä teollisia aminohappolisiä.
10. Lisää antioksidanttien, kuten E-vitamiinin pitoisuutta rehussa.

EMAKOT JA SIKALAN SISÄLÄMPÖTILA

Emakoiden osalta edellä esitetyn lisäksi lämpöstressin aiheuttama ruokahaluttomuus vaikuttaa imetyksen yhteydessä maidontuotannon määrään ja laatuun. Tämä puolestaan johtaa porsaiden kasvun hidastumiseen ja mahdollisesti kuolleisuuden lisääntymiseen, myöskin emakoiden osalta.

TOIMENPIDE-EHDOTUKSIA KIRJALLISUUDESTA

1. Ratkaisuksi tarjotaan sikalan ja juomaveden viilentämistä. Sikalan sisäilman tai juomaveden keinotekoinen jäähdytys ovat harvinaisia ja läpivirtaustuuletuskaan ei tuo helpotusta tilanteessa, jossa ulkoilmankin lämpötila on korkea.
2. Lämmöstä huolimatta imettävät emakot pitäisi saada syömään, jotta maitoa olisi riittävästi tarjolla. Rehun osalta on myös emakoiden ruokinnassa ehdotettu vähennettäväksi raa`an valkuaisen ja kuidun määriä. Niiden tiedetään lisäävän ruoansulatusjärjestelmän tuottamaa lämpöä. Teollisten ja helposti sulavien aminohappojen lämmöntuotto on vähäistä. Erityisesti suositellaan arginiini-, leusiini- ja treoniinilisää.
3. Alentunutta maidontuotantoa on ajateltu korvattavan vaikuttamalla maidon koostumukseen porsaiden kasvua edistävästi. Hyviä tuloksia on saatu esimerkiksi lisäämällä rehuun Saccharomyces cerevisiae  boulardii-probioottia. Se on hiivatyyppinen mikro-organismi, joka ei kuitenkaan tuota muiden hiivojen tavoin hiilidioksidia.
4. Kirjallisuudessa käytetään termiä ”sensory imprinting” kuvaamaan tilannetta, jossa emakon rehuun lisätään samaa aromiainetta, jota on myös vieroitetun porsaan startterirehussa. Tällä tavoitellaan kahta asiaa, toisaalta pyritään lisäämään emakoiden syöntiä vaikuttamalla rehun maittavuuteen ja toisaalta nopeuttamaan vieroitetun porsaan siirtymistä kiinteään ravintoon.

FINLACTIC OY:LTÄ RATKAISUJA KUUMUUDEN AIHEUTTAMIIN MAITTAVUUS- JA KASVUONGELMIIN

1. LAKTA-tuotteet on käytännössä osoittautuneet liemirehun maittavuutta parantaviksi, varsinkin emakoilla.
2. Aromiaineita sisältävillä LAKTA-tuotteilla voidaan säilöntävaikutuksen ohella tehostaa liemirehun houkuttelevuutta hajuaistin välityksellä. Niiden avulla voidaan luoda edellä mainittu ”sensory imprintig”-olosuhde, kun käytetään samaa aromiainetta niin emakoilla kuin vieroitetuilla porsailla. Saatavilla olevia aromi-LAKTA-tuotteita ovat tällä hetkellä VANILJA, KIRSIKKA ja ANIS LAKTA-HAPPO.
3. Makeutetut LAKTA-HAPOT ovat tuotteita, joilla liemirehun maittavuuteen vaikutetaan makuaistin kautta.
4. Makeutetut AROMI LAKTA-HAPOT on rakennettu siten, että niillä pyritään tehostamaan liemirehun houkuttelevuutta sekä tuoksun että maun kautta.
5. Kirjallisuudessa on ehdotettu muun muassa E-vitamiinin lisäämistä rehuun lämpöstressitilanteessa. Finlactic Oy:n VITAMINOITU LAKTA-HAPPO E sisältää E-vitamiinin ja tarvittaessa myös siihen lisätyn seleenin.
6. Kirjallisuudessa suositellaan liukoisten aminohappojen käyttöä raakavalkuaisen sijasta. Finlactic Oy:n tuotteita ovat LYSIINI LAKTA-HAPPO sekä PEKONI LAKTA-HAPPO OPTIMI, jossa on lysiinin lisäksi myös metioniini ja treoniini.

Kirjallisuusviitteet

1. T.M. Brown-Brandl, J.A. Nienaber, H. Xin and R.S. Gates: A Literature Review of Swine Heat and Moisture; Iowa University, Agricultural and Biosystems Engineering, 10-2003.

2. Sarah C. Pearce, Venkatesh Mani, Rebecca L. Boddicker, Jay S. Johnson, Thomas E. Weber, Jason W. Ross, Robert P. Rhoads, Lance H. Baumgard and Nicholas K. Gabler: Heat Stress Reduces Intestinal Barrier Integrity and Favors Intestinal Glucose Transport in Growing Pigs; PLoS ONE 8(8): e70215, August 1, 2013.

3. Iowa State University: Heat Stress Index Chart for Swine Producers;

Sikalan pesu: Uutta tutkimustietoa

Sikalan pesuun ja desinfiointiin liittyvissä viimeaikaisissa selvityksissä on raportoitu muun muassa seuraavien mikrobien mahdollisesta mutatoitumisesta antibiootteja kestäviksi, Salmonella, Staphylococcus aureus (MRSA) E.Coli ja Enterococcus.  Tämän tilanteen välttämiseksi on ehdotettu probioottien käyttämistä sikalan pesussa. Ajatuksena on, että probioottien sisältämät hyvät mikrobit syrjäyttäisivät edellä mainitut haittabakteerit.   Belgialaisessa tohtoriväitöskirjassa elokuulta 2016 selvitettiin tätä kysymystä (Kaat Luyckx, Evaluation and implication of  cleaning and disinfection of broiler houses and pig nursery units, PhD thesis, Ghent University 2016).

Tutkimuksen kohteina oli kuusi osastoa, joissa kussakin osastossa kahdeksan karsinaa ja kussakin karsinassa kuusi porsasta. Koe toistettiin kolme kertaa. Yhteensä tutkittiin 816 porsasta. Työssä verrattiin sikalan perinteistä pesua probioottipesuun.

Perinteinen pesuohjelma:

• Pesu kylmällä vedellä
• 30 minuutin lipeäkäsittely
• Painehuuhtelu kylmällä vedellä
• Desinfiointi glutaarialdehydillä ja kvartäärisellä ammoniumilla

Probioottipesun vaiheet:

• Pesu kylmällä vedellä
• 10 minuutin käsittely 40˚C vedellä, jossa  pinta-aktiivinen pesuaine sekä probioottina Bacillus-suvun bakteeri
• Painehuuhtelu 40˚C vedellä
• Täysien ja tyhjien osastojen suihkutus probioottipitoisella vedellä 2-3 kertaa viikossa

TULOKSET

Kummassakin tapauksessa osastojen ja karsinoiden hygieeninen tila kartoitettiin ottamalla vanutuppoon pyyhkäisynäytteitä karsinoiden pinnoista neljä kertaa kasvukierron aikana seuraavasti:

• Heti karsinan tyhjentyessä, mutta ennen sen pesua
• 24 tuntia perinteisen pesun tai probioottipesun jälkeen
• Viikon kuluttua porsaiden tultua sisään
• Viiden viikon kuluttua vaiheesta 3

Pyyhkäisynäytteistä analysoitiin aerobiset Bacillus-suvun bakteerit, Enterokokit, ulosteperäiset koliformit,  E.Coli ja MRSA. Näiden pitoisuudet olivat indikaattoreina osastojen ja karsinoiden hygienian tasosta ja osoituksena ulosteperäisestä kontaminaatiosta.

Porsaiden terveyttä seurattiin muun muassa arvioimalla ripuliastetta määrittämällä ulosteen vetelyys kerran viikossa kokeen aikana. Lisäksi käytetyt antibioottimäärät rekisteröitiin. Päiväkasvua seurattiin punnitsemalla porsaat heti vieroituksen jälkeen, sitten neljän, kuuden ja yhdeksän viikon lopussa.

Kaiken edellä mainitun tuloksena voitiin todeta, että perinteisen pesuohjelman jälkeinen hygieniataso on  selvästi parempi kuin probiootin sisältämän pesu. Havaittiin myös, että perinteisen pesun jälkeen patogeenisten mikrobien taso jatkaa laskuaan vielä tyhjänä olevassa osastossa. Pidempiaikaista tyhjänä pitämistä ei kuitenkaan suositella, koska sikalaolosuhteissa aina läsnäolevat jyrsijät ja hyönteiset tuovat mukanaan haittamikrobeja ja tartuttavat ne pestyihin osastoihin.

LAKTA®-TUOTTEILLA PAREMPI VASTUSTUSKYKY

Edellä mainitun pesututkimuksen sivutuotteena tutkijat paikallistivat enterokokki-keskittymiä juomanipoissa ja karsinoiden sälelattioissa. Enterokokki-keskittymiä voidaan tehokkaasti ehkäistä ja tuhota hapottamalla väliaikaisesti porsaiden juomavesi. Säädettäessä LAKTA®-tuotteilla veden happamuus noin pH-arvoon 4, haitallisten mikrobien lisääntyminen estyy ja osa niistä kuolee. Happamuudesta huolimatta veden on todettu maittavan edelleen porsaille. Vasta vieroitetuilla porsailla hapotettu juomavesi ehkäisee myös ripulin kehittymistä tukemalla vatsalaukun happosisältöä E.colin torjunnassa. Lopputuloksena on kiinteämpi uloste ja paremmin voiva possu.

Kaikki LAKTA®-sarjan tuotteet parantavat porsaiden vastustuskykyä ja pitävät ne terveenpinä, jolloin osaston mahdollisesti hyvinkin raskas patogeenikuorma ei sairastuta sikoja niin helposti. Tämän lisäksi LAKTA®-tuotteet parantavat päiväkasvua ja lisäävät rehun maittavuutta ja mikä tärkeintä: Parantavat tuottavuutta.

Luonnolliset kasvunedistäjät - Natural growth promoters (NGP)

MÄÄRITELMÄ

Tuotantoeläinten rehun lisäaineita ovat muun muassa luonnollisina (NGP) tai antibioottisina kasvunedistäjinä (AGP) toimivat tuotteet. Näistä ensin mainittuun ryhmään kuuluvien lisäaineiden merkitys on viime aikoina korostunut, koska antibioottien ja lääkeaineiden käyttöä eläintuotannossa koskevia EU ja kansallisia rajoituksia on jatkuvasti kiristetty.

LUOKAT

NGP-aineita ovat pääasiassa orgaaniset hapot, probiootit, prebiootit, fytogeenit, tanniinit, fytokemikaalit, rehuentsyymit ja immuunijärjestelmää stimuloivat aineet. Jatkuva vaihtoehtojen etsintä on luonut laajan valikoiman NGP-tuotteita muun muassa porsaiden tuotantoon ja sikojen kasvatukseen.

HYÖDYT

NGP-lisäaineiden käyttöön ei liity riskiä bakteeriresistenssin syntymiselle. Myöskään antibioottijäämiä ei lopputuotteesta löydy.

NGP-tuotteiden, erityisesti fytogeenien käytöllä eläintuotannossa on osoitettu saavutettavan useita hyödyllisiä vaikutuksia. Näistä tuottajan kannalta merkittävimpiä ovat:

• suoliston terveyttä ylläpitävän mikrobiflooran nopea muotoutuminen vieroituksen jälkeen
• tehostunut ruoansulatus
• lisääntynyt päiväkasvu
• immuunijärjestelmän stimulaatio
• ripulin väheneminen
• parantunut rehun hyötysuhde
• alhaisempi kuolleisuus
• parempi kannattavuus

Seuraavassa lyhyt kuvaus fytogeeneista ja fytokemikaaleista.

FYTOGEENIT

Fytogeenit ovat peräisin yrteistä, mausteista tai aromaattisista kasveista. Ne ovat useiden yhdisteiden seoksia ja niillä on antibioottisia ja lääkkeellisisä ominaisuuksia. Fytogeenien on todettu lisäävät rehun maittavuutta ja stimuloivan ruoansulatusentsyymejä. Lisäksi fytogeeneillä on voimakas vaikutus suoliston mikrobiflooraan. Näiden yhteisvaikutuksen seurausta on imetyksessä olevan emakon hyvä syönti ja laadukkaan maidon tehostunut tuotto, terveemmät porsaat, onnistuneempi vieroitus ja hyvin kasvavat lihasiat.

FYTOKEMIKAALIT

Fytokemikaalit eroavat fytogeeneista siltä osin, että vaikka nekin ovat kasviperäisiä kuten fytogeenit , niin ne ovat puhdistettuja yksittäisiä kemiallisia yhdisteitä. Ne ovat vaikutukseltaan suppea-alaisempia ja vaikuttavat kohdennetusti eläimen patogeeneihin kuten esimerkiksi koli, jersinia, salmonella jne.

FYTOGEENIEN JA FYTOKEMIKAALIEN SAATAVUUS

Finlactic Oy:n LAKTA®-tuotteista löytyy tällä hetkellä fytokemikaalipitoinen                                 PEKONI LAKTA-HAPPO F. Fytogeenisia yhdisteitä sisältävä LAKTA®-tuote on kehitysvaiheessa. Tavoitteena on saada myös fytogeeneja sisältäviä tuotteita markkinoille kuluvan vuoden aikana. Syynä on vuoden 2022 kesäkuussa voimaan astuva EU-direktiivi, joka kieltää lääkinnällisen sinkin käytön. Sitä korvaamaan tarvitaan uusia ratkaisuja, joita ovat muun muassa fytogeenit ja fytokemikaalit.

Aromiaineet vieroituksen onnistumisen tukena

Vieroitus on porsastuotannon kriittisin vaihe. Siirtyminen imetyksestä kiinteään ravintoon on muutos, joka aiheuttaa porsaassa stressiä. Tämä voi ilmetä muun muassa rehusta kieltäytymisenä. Ravintoaineiden riittämättömyyden seurauksena suoliston kehitys hidastuu, syntyy terveysongelmia ja lopputuloksena on heikosti tuottava lihasika.

Vieroitukseen liittyviä terveysongelmia voidaan lievittää, mikäli porsas saadaan siirtymään mahdollisimman nopeasti imetyksestä rehuruokintaan. Tässä on mahdollista hyödyntää porsaiden luontaista uteliaisuutta ja ihmistä huomattavasti tarkempaa hajuaistia. Esimerkiksi aromiaineiden käytöllä voidaan houkutella porsas kaukalon ääreen maistelemaan ja syömään.

Tätä tukevat   PigProgress-lehden numerossa 26.8.2020 esitetyt tulokset kokeesta, jossa porsaat saivat vapaasti valita vadelma-aromia ja maitoaromia sisältävien rehujen väliltä. Tutkimukseen käytetyt porsaat oli vieroitettu 6-7 kiloisina. Tulosten mukaan porsaiden kiinnostus vadelmaan oli merkittävästi suurempi kuin maitoaromia sisältävään rehuun. Tämän seurauksena vieroituksen jälkeen porsaat ryhtyivät syömään vadelma-aromia sisältävää rehua nopeammin. Seitsemän vuorokauden aikana vadelma-aromia sisältäneen rehun syönti oli 25-30 % ja 14 vuorokauden painonnousu 10 % suurempi kuin maitoaromilla. Samalla myös rehuhyötysuhde parani.

Tiedetään, että porsaan nopealla siirtymisellä vieroituksesta rehun syöntiin on positiivinen vaikutus porsaan koko elinkaareen. Tätä vaihetta on mahdollista nopeuttaa aromiaineilla kuten esimerkiksi Finlactic Oy:n  aromituotteita sisältävillä säilöntäaineilla VANILJA, KIRSIKKA, ANIS JA VADELMA LAKTA-HAPOT.

Fytokemikaalit sikataloudessa?

JOHDANTO

EU:n kielto lääkinnällisen sinkin käytöstä astuu siirtymäajan jälkeen voimaan kesäkuussa 2022. Mitä keinoja on silloin käytettävissä ripulin torjuntaan? Tätä kysymystä käsiteltiin Kööpenhaminassa 17-18.6.2019 järjestetyssä konferenssissa nimeltä ”ZEROZINC SUMMIT 2019”.

Tilaisuudessa esiin tuotujen rehun lisäaineiden joukossa fytokemikaalit näyttäytyivät tehokkailta ja toimivilta ei pelkästään ripulin vaan myös muiden sikatiloilla tuttujen patogeenien (taudinaiheuttajien) torjunnassa. Fytokemikaaleja ovat lukuisa joukko kasvikunnan tuottamia bioaktiivisia yhdisteitä.

Mitä ne tarkemmin ottaen ovat, ja mikä on niiden tauteja torjuva mekanismi? Tätä kysymystä on tarkemmin käsitelty Hanna-Leena Alakomin väitöskirjassa ” Gram-negatiivisten bakteerien ulkokalvon heikentäminen. Keino parantaa mikrobiologista turvallisuutta” (Espoo 2007, VTT Publications 638).

VÄITÖSKIRJAN TULOSTEN TIIVISTELMÄ

Gram-negatiivisten bakteerien ryhmään kuuluu laaja joukko haittamikrobeja, esimerkiksi potentiaalisia patogeeneja (kuten salmonella) ja elintarvikkeissa esiintyviä pilaajamikrobeja. Monille Gram-negatiivisille bakteereille on ominaista kyky kasvaa pinnoilla ja muodostaa biofilmiä, minkä vuoksi ne aiheuttavat ongelmia prosessiteollisuudessa sekä kliinisissä ympäristöissä.

Gram-negatiivisille bakteereille ominainen ulkokalvorakenne heikentää monien antimikrobisten yhdisteiden kulkeutumista solun sisään, minkä vuoksi Gram-negatiivisten bakteereiden kasvun estäminen on hankalaa.

Permeabilisaattorit ovat yhdisteitä, jotka kykenevät vaurioittamaan Gram-negatiivisten bakteereiden ulkokalvorakennetta ja mahdollistavat hydrofobisten yhdisteiden, kuten antibioottien ja desinfektioaineiden, kulkeutumisen solun sisään, jossa ne pääsevät reagoimaan vaikutuskohteidensa kanssa.

PERMEABILISAATTORI (LÄVISTÄJÄMOLEKYYLI)

Edellä mainittujen kasviperäisten fytokemikaalien ryhmässä on lukuisia aineita, jotka kykenevät tunkeutumaan haittamikrobien sisäosia suojaavan ulkokalvon lävitse ja siten mahdollistavan solun tuhoamiseen tarkoitetun kemiallisen yhdisteen (antibiootin, lääkeaineen jne.) tunkeutumisen sisälle soluun ja ehkäisevän sen toiminnan.

Alakomin väitöskirjassa luetellaan suuri joukko fytokemikaaleja, joista monella on yllä mainittu lävistäjäominaisuus. Näiden ohessa Alakomi on työssään myös osoittanut, "...että maitohappo ja lukuisat muut orgaaniset hapot (kuten bentsoe-, omena- ja sorbiinihappo, joita luontaisesti esiintyy marjoissa) heikensivät Gram-negatiivisten bakteerien ulkokalvoa. Orgaaniset hapot voivat tehostaa antimikrobisten yhdisteiden vaikutuksia. Suolistossa marjojen sisältämistä fenoliyhdisteistä muodostuvien mikrobien metaboliatuotteiden (fenyylipropionija etikkahappojohdannaisia) osoitettiin heikentävän salmonellan ulkokalvoa ja herkistävän ne hydrofobisille antibiooteille.

Orgaanisten happojen salmonellan ulkokalvoa heikentävä vaikutus  selittää osittain esimerkiksi maitohappobakteerien luontaisen kyvyn estää näiden haittamikrobien kasvua."

Alakomin tulosten pohjalta Finlactic Oy teetti KVVY-Tutkimus Oy:ssä koesarjan, jossa selvitettiin Pekoni Lakta-Hapon ja fytokemikaalin, tässä tapauksessa kanelialdehydin, erillisvaikutuksia KVVY-Tutkimuksen kantakokoelmista valittuihin puhtaisiin Salmonella- ja E.Coli-preparaatteihin.

Oheisessa taulukossa esitetyt tulokset osoittavat Pekoni Lakta-Hapon estävän sekä Salmonellan että E.Colin kasvun jo pienimmässä kokeessa käytetyssä pitoisuudessa, mikä vastaa Pekoni Lakta-Hapon  yhden litran lisäystä 1000 litraan liemirehua. Tämä tulos on hyvin linjassa Alakomin väitöskirjassaan osoittamaa maitohapon kykyä  estää haittamikroien kasvua.

Erityisen mielenkiintoinen on fytokemikaali kanelialdehydillä saadut koetulokset. Niiden mukaan kanelialdehydin hyvinkin pienet pitoisuudet ovat riittävä estämään Salmonellan kasvun. Kun taas E.Colin osalta vaadittiin jossain määrin edellistä suurempi pitoisuus.

PEKONI LAKTA-HAPPO F

Edellä esitetyn kannustamana Finlactic Oy on tuonut tänä vuonna markkinoille tuotteen, jossa on Alakomin hyväksi toteaman patogeeneja torjuvan maitohapon lisäksi fytokemiallinen lävistäjäaine. Tällä yhdistelmällä pyritään tehostamaan LAKTA-tuotteiden entuudestaan hyviä ominaisuuksia eläimen terveydelle haitallisten mikrobien tuhoamisessa.

Tavoitteena on ylläpitää tuotantoeläimen terveys silloinkin, kun viranomaismääräykset joko rajoittavat tai kokonaan estävät nykyisten kemiallisten yhdisteiden käytön patogeenien torjunnassa.

Voiko ternimaidon ja siinä olevien vasta-aineiden määriin vaikuttaa?

JOHDANTO

Vastasyntyneen porsaan immuunijärjestelmä on kehittymätön eikä kykene torjumaan mahdollisten tauteja aiheuttavien mikrobien hyökkäystä. Jos näin on tapahtunut, ilmenevät ongelmat muun muassa kuolleina syntyneiden porsaiden prosentuaalisen osuuden nousuna, pienenä syntymäpainona, hitaana päiväkasvuna ja alhaisena  vireystilana.

Porsaan syntymävaiheen puutteellista immuunijärjestelmän toimintaa luonto korvaa imetyksessä   ternimaidon sisältämien vasta-aineiden muodossa. Vasta-aineiden tauteja torjuva vaikutus on sitä parempi mitä runsaammin porsas on niitä saanut. Ternimaidon riittävyysongelmaa kärjistää emakoiden genetiikan kehitys. Sen seurauksena pahnueiden koot ovat olleet jatkuvassa kasvussa. Kirjallisuusviitteen 1 mukaan jopa 30 % työssä tutkittujen porsastilojen emakoista eivät tuottaneet riittävästi ternimaitoa kaikille pahnueen porsaille.

Tehokkaan ja tuloksellisen porsastuotannon kannalta onkin välttämätöntä tuntea ne ruokinnalliset keinot, joilla voidaan vaikuttaa toisaalta emakon tuottaman ternimaidon määrään ja toisaalta sen sisältämien vasta-aineiden pitoisuuksiin.

TERNIMAITO

Ternimaidoksi kutsutaan sitä osaa emakon tuottamasta maidosta, joka sisältää tautien torjunnassa välttämättömiä vasta-aineita. Vasta-aineiden pitoisuus on suurimmillaan heti porsaan syntymisen jälkeen ja pienenee nopeasti. Jo 24 tunnin jälkeen ensimmäisen porsaan syntymästä vasta-aineita ei maidossa käytännöllisesti katsoen enää ole.

Kirjallisuuden (2) mukaan porsaan tulisi saada keskimäärin 250 g ternimaitoa, jotta kuolleisuus pysyisi pienenä ja päiväkasvu hyvänä. Jos ternimaidon saanti laskee, kuolleisuus nousee jyrkästi. Esimerkiksi alle 100 g ternimatoa saaneiden porsaiden kuolleisuus voi olla jopa yli 60 %.

VASTA-AINEET

Vasta-aineet eli immunoglobuliinit (Ig) ovat immuunijärjestelmään kuuluvia aineita, joiden avulla elimistö tunnistaa vieraita mikrobeja tai niiden osia ja aktivoituu näiden aiheuttamien terveyshaittojen eliminoimiseksi. Emakko erittää synnytyksen yhteydessä vasta-aineita nisistä saatavaan maitoon. Ternimaidossa on kolmea eri vasta-ainetta: immunoglobuliini G (IgG), immunoglobuliini A (IgA) ja immunoglobuliini M (IgM). Näistä IgG on tautien torjunnan kannalta merkittävin. Sen osuus vasta-aineista on 70% - 80% (3).

Kirjallisuusviitteessä 4 esitettyjen tutkimustulosten mukaan ternimaidon tärkeimmän vasta-aineen IgG:n pitoisuudesta häviää jopa 50% vuorokauden kuluessa ensimmäisen porsaan syntymästä, ja runsaat 40 % jo 10 tunnin jälkeen. Vasta-aine IgG:n pitoisuuksien vaihteluväli ternimaidossa heti synnytysprosessin alussa on suuri (4). Ternimaitoa pidetään huonona, jos vasta-aineen pitoisuus on 14 mg/ml tai tätä pienempi, keskinkertaisena jos 45-50 mg/ml ja erittäin hyvänä jos pitoisuus ylittää 70 mg/ml.

VASTA-AINE IgG PITOISUUDEN MITTAAMINEN

Vasta-aineiden määrityksessä perinteisesti käytetyt menetelmät ovat vaatineet erilliset laboratoriolaitteet eivätkä siten ole soveltuneet tilalla tehtäviin analyyseihin. Vuonna 2016 julkaistiin (4) Suomessa kehitetty kenttäkäyttöön tarkoitettu analyysimenetelmä. Se perustuu valon taitekertoimen muutoksen hyväksikäyttöön.

On tunnettua, että valonsäteen kulkiessa kahden aineen, esimerkiksi ilman ja nesteen, rajapinnan läpi, säteen kulkusuunta muuttuu. Säde taittuu. Taittuman suuruus vaihtelee esimerkiksi nesteeseen liuenneiden aineiden pitoisuuksia seuraten. Tämä valonsäteen kulkusuunnan muutos voidaan mitata yksinkertaisella taskukokoisella laitteella, jota nimitetään refraktometriksi. Saadut lukemat voidaan muuttaa nesteeseen liuenneen aineen pitoisuudeksi.

Edellä kuvatulla taskukokoisella laitteella voidaan määrittää myös emakon maitoon liuenneen vasta-aineen pitoisuus helposti ja paikan päällä tilalla.

Tätä menetelmää käyttäen Hasan et.al. (4) analysoi yhdentoista suomalaisen emakkotilan vasta-ainepitoisuudet ternimaidossa. Tulokset on esitetty kuvassa 1. Kuvasta voidaan todeta, että vasta-aineen tavoitetason (55 mg/ml) saavutti vain kolme tilaa. Kahdeksasta tavoitetason alle jääneestä tilasta kolmella oli vain noin 30 mg/ml vasta-ainetta. Oletettavaa on, että näiden kolmen tilan porsaiden vastustuskyky on ollut huono ja kasvu hidasta.

Kuva 1: 11 suomalaisen emakkotilan ternimaidon vasta-ainepitoisuudet

TERNIMAIDON MÄÄRÄÄN JA VASTA-AINEIDEN PITOISUUTEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ

Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa on tutkittu jo useamman vuoden ajan ternimaitoa ja sen koostumusta sekä niihin vaikuttavia tekijöitä (5). Tutkimusten tulokset voidaan tiivistää oheisen graafisen esityksen muotoon (kuva 2).

Kuva 2: Korrelaatiokartta mikrobikantojen ja ternimaidon eri muuttujien välillä. Punainen=suuri korrelaatio, Sininen=Pieni korrelaatio.

Kuvan pystyakselilla on joukko ternimaitoa karakterisoivia muuttujia ja vaakasuoralla akselilla ruoansulatusjärjestelmän mikrobistoa, joiden pitoisuuksia on analysoitu eläimen verinäytteistä ja ulosteesta (sonnasta). Koe-eläimet ovat olleet toimivan sikatilan emakoita.

Kuvasta 2 voidaan tehdä seuraavat havainnot:

Kuvan 2 sisältämän tietomassan perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että ternimaidon määrän ja sen sisältämän vasta-aineen immunoglobuliini G:n (IgG) pitoisuuden sekä emakon ruoansulatusjärjestelmän maitohappobakteerikannan välillä on vahva positiivinen korrelaatio. Mitä runsaammin maitohappobakteereita sitä enemmän kohonneen vasta-ainepitoisuuden sisältämää ternimaitoa.

Tätä havaintoa tukee viitteessä 6 oleva julkaisu, jossa todetaan, että riippumatta siitä miten porsaita on tilalla syötetty ja hoidettu, neljän viikon jälkeen suoritetuissa mittauksissa nopeimmin kasvaneiden porsaiden ruoansulatusjärjestelmän maitohappobakteeripitoisuus oli muita suurempi jo viikon kuluttua synnytyksestä. Kyseisessä artikkelissa kiinnitetään huomio myös siihen, miten maitohappobakteerien positiivisia vaikutuksia hyödynnetään jo nyt rehuun lisättävinä probiootteina tarkoituksena tehostaa kasvua, estää ripulointia ja samalla maksimoida ravinteiden imeytymistä ja vasta-aine IgG:n muodostumista seerumiin.

KEINOT

Edellä on osoitettu maitohappobakteerien merkittävä rooli sekä ternimaidon määrän että sen sisältämän vasta-aineen IgG:n pitoisuuden säätelijänä. Mitä enemmän maitohappobakteereita, sitä enemmän ja parempaa ternimaitoa.

Emakon ruoansulatusjärjestelmän maitohappobakteeripitoisuuteen voidaan vaikuttaa seuraavasti:

1. Lopetetaan rehun luontaisia maitohappobakteereita tuhoavien muurahaishappopohjaisten lisäaineiden käyttö. Lukuisissa tilojen liemirehuanalyyseissä maitohappobakteerien suhde hiivoihin (ohjaustekijä) on alle 50.
2. Tuetaan liemirehuruokinnassa rehun sisältämien omien maitohappobakteerien lisääntymistä maitohappopohjaisilla LAKTA-tuotteita. Kun tilalla on siirrytty LAKTA-tuotteiden käyttöön ohjaustekijän lukuarvo on noussut useisiin satoihin jopa tuhansiin.
3. Lisätään ruokintajärjestelmään elävää LAKTA-BAKTEERI maitohappobakteerikantaa ja tuetaan sen kasvua LAKTA-HAPOLLA.

Näiden keinojen lisäksi on pitävästi osoitettu, että Hankkija Oy:n kuolleita hiivasoluja sisältävä PROGUT-tuote lisää emakon ternimaidon määrää (5). Samoin on osoitettu, että resiinihapoista valmistettu, myös Hankkijan kehittämä, PROGRES nostaa ternimaidon sisältämien vasta-aineiden pitoisuuksia (7).

Kysymykseen siitä vaikuttavatko edellä mainitut käsittelyt toivotulla tavalla, voidaan vasta-ainepitoisuuden osalta etsiä vastausta analysoimalla ternimaito aiemmin mainitulla refraktometrisellä mittauksella suoraan tilalla.

Kirjallisuusviitteet

1. Foisnet A, Farmer C, David C, Quesnel H: J Anim Sci. 2010; 88: 1672–1683
2. Theil P.K, Lauridsen C, Quesnel H: Thai J. Vet. Med. Suppl. 2017;47:21-23
3. Theil P. K, Lauridsen C, Quesnel H: Animal 2014; 8: 1021-1030.
4. Hasan S.M.K, Junnikkala S, Valros A, Peltoniemi O, Oliviero C: Animal 2016; 10: 1-6
5. Hasan S, Junnikkala S, Peltoniemi O, Paulin L, Lyyski A, Vuorenmaa J, Oliviero C: Plos One, May 24,2018: 1-17
6. Palmer C, Bik EM, DiGiulio DB, Relman DA, Brown BO: PLoS Biol 2007; 5: e177
7. Hasan S, Saha S, Junnikkala S, Orro, T, Peltoniemi O, Oliviero C: Animal 2018; 27: 1-8

Edellä esitetyt mikrobipitoisuuksien muutokset säilötyssä viljassa luonnollisesti vaihtelevat korjuutapojen ja säilöntämenetelmien mukaan, mutta muutosten suunta on sama.

Tehdasrehujen osalta tilanne on toinen. Tämä selviää taulukosta 3, jossa on esitetty analyysituloksia Hankkija Oy:n Turun rehutehtaan emakkorehusta ja porsasrehusta. Voidaan todeta, että teollisten rehujen valmistuksen yhteydessä oleva lämpökäsittelyvaihe on riittävän tehokas eliminoimaan mikrobitoiminnan kokonaan.

Edellä esitetyn perusteella havaitaan, että rehun mukana liemirehujärjestelmään tulevat mikrobit vaihtelevat sekä laadullisesti että määrällisesti riippuen siitä käytetäänkö uutta tai vanhaa omaa viljaa, vaiko teollista täysrehua.

MITEN LIEMIREHUPROSESSISSA SAADAAN AIKAAN HYVÄ KÄYMINEN?

On ilmeistä, että hyvän käymisen edellyttämää maitohappobakteerikantaa tulee käytetyn rehun mukana vaihtelevia määriä ja täysrehutilanteessa ei ollenkaan. Sitä vastoin sekä hiivat että homeet ovat sitkeähenkisinä säilyneet tilan omissa rehuissa. Se pieni määrä maitohappobakteereita, joita mahdollisesti rehun mukana tulee, tulisi voida aktivoida voimakkaaseen kasvuun, jotta ne syrjäyttäisivät huonoa käymistä aikaansaavat hiivat. Tähän aktivointiin Finlactic Oy on kehittänyt omat maitohappopohjaiset LAKTA-tuotteet. Niiden etuna on se, että samalla kun ne estävät hiivojen kasvua happovaikutuksen kautta, ne eivät vaikuta haitallisesti maitohappobakteereihin, koska maitohappo on se ympäristö, jossa maitohappobakteerit toimivat.

Mikäli kuitenkin maitohappobakteerien pitoisuus on liemirehussa hyvin alhainen, kuten esimerkiksi täysrehussa, eivät LAKTA-tuotteetkaan kykene luomaan maitohappobakteereita ”tyhjästä”.

Tämän tilanteen korjaamiseksi Finlactic Oy on tuonut markkinoille tuotteen nimeltä LAKTA-BAKTEERI. Se sisältää kahta kylmäkuivattua maitohappobakteerikantaa (Lactobacillus plantarum ja Pediococcus acidilactici), jotka ovat niin sanottuja homofermentatiivisia bakteereita eli tuottavat kasvaessaan solunsa ulkopuolelle vain maitohappoa.

Tilakokeessa LAKTA-BAKTEERIA lisättiin sekoittajaan ja maitohappobakteeripitoisuus analysoitiin ennen ja jälkeen lisäyksen. Taulukon 4 tulokset osoittavat, miten maitohappobakteerien pitoisuus voitiin sekoittajassa kaksinkertaistaa yhdellä annoksella (50 g) LAKTA-BAKTEERIA.

Samassa yhteydessä selvitettiin, kuinka pitkään lisäys vaikuttaa. Tarkastelujaksoksi valittiin viikko. Taulukosta 5 nähdään, miten vielä kuuden päivän jälkeen maitohappobakteeritaso oli korkeammalla kuin ennen LAKTA-BAKTEERIN lisäystä.

LOPPUPÄÄTELMÄ

Hyvä käyminen on maitohappobakteerikäymistä. Sitä voidaan tukea LAKTA-HAPOILLA. Mikäli maitohappobakteeripitoisuus ei ole riittävä, jotta se tulisi liemirehussa vallitsevaksi kannaksi edes LAKTA-HAPPOJEN tuella, voidaan kantaa vahvistaa lisäämällä LAKTA-BAKTEERIA siinä määrin, että hyvä käymisprosessi syttyy.

Sian ruoansulatusjärjestelmän pH:n merkitys hapon valinnassa

JOHDANTO

Liemirehun säilönnässä käytettävät hapot ovat niin sanottuja orgaanisia happoja, erotuksena epäorgaanisista hapoista kuten suolahappo tai rikkihappo. Kaikille hapoille on tyypillistä se, että vesiliuoksen pH:sta riippuen ne voivat esiintyä kahdessa eri muodossa, joko happona, kun liuoksen happamuus on riittävän alhainen tai sitten kyseisen hapon suolana, jos liuoksen pH lähenee neutraalia eli arvoa 6-7.

Liemirehussa käytettyjä orgaanisia happoja ovat esimerkiksi muurahaishappo, propionihappo, maitohappo, sorbiinihappo ja bentsoehappo. Näitä vastaavat suolat ovat nimeltään formiaatti, propionaatti, laktaatti, sorbaatti ja bentsoaatti. Käytettyjen happojen tarkoituksena on rajoittaa haittamikrobeja (patogeeneja)  päätymästä liemirehun mukana sian ruoansulatusjärjestelmään tai jos näin on tapahtunut esimerkiksi eläimen tonkiessa karsinan pohjaa , niin hapoilla pyritään estämään haittamikrobien toiminta myös ruoansulatusjärjestelmän sisällä.

Rehun mukana (poikkeuksena teolliset rehut) pellolta tulee muun muassa haittamikrobeiksi luokiteltavia enterobakteereita, klostrideja, hiivoja ja homeita sekä eläimen terveyden kannalta hyödyllisiä maitohappobakteereita. Tämä mikrobisekoitus asettaa erityisiä vaatimuksia hapon valintaan. Hapon pitäisi toisaalta rajoittaa haitallisten mikrobien kasvua, mutta toisaalta tukea toivottujen eli maitohappobakteerien pysymistä elossa ja jopa lisääntyvän liemirehussa. Edellä mainituista hapoista näin toimivat maitohappo, sorbiinihappo ja bentsoehappo.

Kaikille hapoille on yhteistä, että mikrobien kasvua estävä vaikutus perustuu kyseisen hapon happomuotoon, ei suolamuotoon. Toisin sanoen ne ovat tehokkaimmillaan ympäristössä, joka on hapan. Sian ruoansulatuksessa mahalaukku on järjestelmän ainoa hapan vaihe, siitä eteenpäin se on joko neutraali tai jopa lievästi emäksinen (pH yli 7). Lisäksi on huomattava, että mikrobien kasvun kannalta optimaaliset olosuhteet ovat 30 -35 ˚C:n ja pH 5-7. Tämä tarkoittaa, että mikäli suun kautta tulevia haittamikrobeja ei ole saatu torjuttua mahalaukussa, torjunta vaikeutuu ruoansulatusjärjestelmän muissa osissa.

MAHALAUKKU ( pH 1,5 – 3)

Mahalaukun tehtävä on osin varastoida ruokaa ennen sen kulkeutumista suoleen ja osin murentaa ravinto ohueksi velliksi. Mahalaukun sisältö on hyvin hapan. Happamuuden aiheuttaa mahan rauhasista erittyvä suolahappo. Liemirehun sisältämien valkuaisaineiden sulaminen (pilkkoutuminen) alkaa täällä mahalaukun sisältämien rauhasten tuottaman pepsinogeenin muuntuessa hapon vaikutuksesta proteiineja pilkkovaksi pepsiini-entsyymiksi. Mahalaukku toimii happamuutensa vuoksi myös suun kautta tulevien mikrobien torjuntavyöhykkeenä ennen ravinteiden siirtymistä pH-neutraaliin ohutsuoleen.

OHUTSUOLI ( pH 6 – 6,5 )

Happamuuden jyrkkä muutos mahalaukusta ohutsuoleen johtuu toisaalta sappirakon tuottaman sapen, mutta varsinkin haiman erittämän haimanesteen sisältämän emäksisen natriumbikarbonaatin neutraloivasta vaikutuksesta.

Sapen ja haimanesteen mukana ohutsuoleen erittyvät käytännöllisesti katsoen kaikki ravinteiden sulamisen kannalta olennaiset entsyymit. Entsyymit, muutkin kuin ruoansulatusentsyymit, ovat biologisia molekyylejä, jotka toimivat yleensä pH-alueella 4,5 -7. Tämän vuoksi ohutsuolen pH:n on oltava neutraali. Poikkeuksia on joitakin kuten esimerkiksi edellä mainittu pepsiini, joka on aktiivinen vain happamassa ympäristössä. 

Ohutsuolessa pääosa ravinteista pilkkoutuu ja imeytyy suolinukan kautta verenkiertoon.

UMPISUOLI JA PAKSUSUOLI ( pH 4 - 7,5)

Ohutsuolessa pilkkoutumatta jäänyt massa kulkeutuu ensin umpisuoleen ja sitten paksusuoleen. Umpisuolen ja paksusuolen alkuosan elävä mikrobikanta saa ravinteensa pilkkomalla ohutsuolesta kulkeutunutta kuitumaista jäännöstä muun muassa haihtuviksi lyhytketjuisiksi orgaanisiksi rasvahapoiksi, kuten etikkahapoksi, voihapoksi ja propionihapoksi. Nämä rasvahapot imeytyvät tehokkaasti eläimeen, raviten suolen seinämän solukkoja ja tuottaen pienen osan sian energiantarpeesta. Umpisuolen ja paksusuolen alkuosan pH on näiden rasvahappojen ansiosta hieman happaman puolella. Paksusuolen loppua kohti pH jälleen nousee, kun mikrobien tuottamat rasvahapot imeytyvät eläimeen. Paksusuolen loppuosan sisältö on koostumukseltaan pääosin mikrobimassaa, kuitua ja nestettä, ja tämän suolen alueen päätehtävä onkin nesteen poisto ja ulosteeksi menevän massan kiinteyttäminen.

HAPON VALINTA

Johdanto-osassa todettiin, että liemirehuun lisättävät orgaaniset hapot toimivat tehokkaasti vain silloin, kun ne ovat niin sanotussa happomuodossa. Ympäristön on silloin oltava hapan. Sian ruoansulatusjärjestelmässä sellaiset olosuhteet vallitsevat vain mahalaukussa. Patogeenisten mikrobien paine voi kuitenkin olla niin suuri, että jokin, vaikkapa pienikin lukumäärä patogeeneja saattaa päästä mahalaukun happamuuden läpi ohutsuoleen. Jos näin tapahtuu, olosuhteet lämpötilan ja pH:n kannalta ovat ohutsuolessa muuttuneet mikrobien elintoimintoja suosiviksi, ja kun liemirehuun lisätty happokaan ei enää toimi, saattaa seurauksena olla eläimen sairastuminen esimerkiksi ripuliin.

Kirjallisuudesta löytyy lukuisia tutkimusartikkeleita eri happojen ja niiden suolojen ominaisuuksista mikrobien torjunnassa. Yhteenvetona voidaan todeta maitohapon, sorbiinihapon ja bentsoehapon olevan tehokkaita mikrobien torjunnassa sekä happo- että suolamuodossa. Tähän ominaisuuteen perustuu muun muassa sorbiinihapon suolan, kaliumsorbaatin, laajamittainen käyttö elintarvikkeissa ja hilloissa estämässä homeiden ja hiivojen kasvua. Erityistä siis on, että se toimii pH-neutraaleissa olosuhteissa. Se ei kuitenkaan estä maitohappobakteerien kasvua. Sama pätee myös maitohapon suolamuotoihin (kalium- ja natriumlakaatit). Niiden käyttö on yleistä tuore-elintarvikkeiden kuten lihan, kalan ja makkaroiden pilaantumista aiheuttavien mikrobien torjunnassa, siis taas neutraaleissa pH-olosuhteissa. Kolmantena tarkasteltuna happona on bentsoehappo. Myös sen suolamuotoa, natriumbentsoaattia, käytetään hillojen ja juomien säilönnässä.

Nämä kolme happoa torjuvat haittamikrobeja liemirehukäytössä sekä mahalaukun happamissa oloissa että myös ohut- ja paksusuolessa, jossa kyseiset hapot ovat pH:n noustua muuntuneet suolamuotoon. Torjuntavaikutus kattaa siten eläimen koko ruoansulatusjärjestelmän mahalaukusta paksusuoleen. Muiden yleisesti liemirehukäytössä olevien happojen vaikutus ei ulotu mahalaukkua pidemmälle. Lisäksi ne ovat laajavaikutteisia ja estävät myös toivottujen maitohappobakteerien kasvua, mitä taas edellä mainitut kolme happoa eivät tee.

Natriumbentsoaatin osalta on vielä mainittava sen erikoinen ominaisuus eläimen aineenvaihdunnassa. Bentsoaatti metaboloituu maksassa hippurihapoksi ja poistuu munuaisten kautta. Tämän seurauksena virtsan pH laskee, mikä puolestaan vähentää sairastumista virtsatietulehduksiin.

LOPPUSANAT

Finlactic Oy:n LAKTA®-tuotteet on koostettu pelkästään maitohaposta, sorbiinihaposta ja bentsoehaposta. Ne ovat vaikutuksiltaan sian koko ruoansulatusjärjestelmän kattavia haittamikrobien torjujia, mutta eivät estä maitohappobakteerien kasvua. Erityinen merkitys näillä ominaisuuksilla on vieroitettujen porsaiden vielä kehittymisvaiheessa olevan ruoansulatusjärjestelmän tukena.

MIC (Minimum Inhibitory Concentration); bakteriolyyttinen eli salmonellabakteeria hajottava happopitoisuus.

MIC 50; happopitoisuus, jossa salmonellan kasvu estyy tietyllä aikavälillä 50 prosenttisesti (bakteriostaattinen vaikutus).

Taulukon tulokset osoittavat kaikkien tutkittujen orgaanisten happojen estävän salmonellan kasvun, kun niitä käytetään riittävästi. Eroja happojen välille syntyy vasta, kun tarkastellaan tarvittavia annosmääriä 50 % torjuntaan. Tässä tarkastelussa tehokkaimmiksi hapoiksi osoittautuvat sorbiinihappo, sitruunahappo ja bentsoehappo. Toisin sanoen pH ei ole salmonellan torjunnassa ainut toimiva mekanismi, vaan hapon molekyläärisillä ominaisuuksilla on myös merkitystä.

Tiedetään, että elintarviketeollisuus käyttää säilöntäaineina kaliumsorbaattia, natriumbentsoaattia sekä maitohapon natrium- ja kaliumsuoloja. Nämä lisätään tuotteisiin, joiden pH on neutraali (7,0) tai lähellä sitä. Mikrobiologinen säilöntä siis saavutetaan ilman happovaikutusta, yksinomaan kyseisten happojen molekyylirakenteeseen perustuen. Salmonellan ja porsaan osalta tämän havainnon tekee mielenkiintoiseksi se seikka, että ohutsuolessa, jossa entsymaattinen ravinteiden pilkkoutuminen ja imeytyminen tapahtuvat, pH on noin 6 eli selvästi mahalaukkua korkeampi. Näin ollen voidaan olettaa, että liemirehussa käytetty sorbiinihappo, bentsoehappo ja myös maitohappo säilyttävät patogeenien torjuntavaikutuksensa myös mahalaukun jälkeisessä ohutsuolen neutraalissa pH-ympäristössä.

Kun orgaanisia happoja verrataan toisiinsa liemirehuun mahdollisesti kulkeutuneiden patogeenien tai muiden haittamikrobien torjunnan kannalta, tulee silloin huomioida myös niiden merkitys maitohappobakteerien suhteen. Maitohappobakteerit ovat liemirehussa toivottuja mikrobeja terveysvaikutustensa ansiosta. EU:n rahoittamassa PROPATH-projektissa tutkittiin 15 eri maitohappobakteerikantaa, joilla osoittautui olevan inhiboiva vaikutus patogeenisia bakteereita, kuten salmonellaa vastaan.

Vaikutuksen todettiin perustuvan kahteen ominaisuuteen, ensinnäkin maitohappobakteerien kykyyn tuottaa maitohappoa. Toinen maitohappobakteerien hyödyllinen ominaisuus on se, että jotkut kannat voivat tuottaa yhdisteitä, joita kutsutaan bakteriosiineiksi. Bakteriosiinit ovat bakteerin luonnollisia aseita, jotka voivat tappaa haitallisia bakteereita. Jotkut maitohappobakteerikannat, ns. probiootit, voivat tuottaa yhdisteitä, jotka puolestaan voivat tappaa haitallisia bakteereita kuten juuri Salmonellaa. Liemirehun mahdollisesti sisältämien patogeenisten bakteerien torjunnan kannalta korkea maitohappobakteeripitoisuus olisi siis toivottava.

Myös tässä suhteessa hapoilla on eroja. Finlactic Oy:n ottamista liemirehunäytteistä analysoidaan aina hiivojen lisäksi myös maitohappobakteeripitoisuudet. Tästä lasketaan ns. ohjaustekijä eli maitohappobakteerien suhde hiivoihin. Tämä suhdeluku nousee monikertaiseksi, kun tilalla on siirrytty maitohappopohjaisten LAKTA®-tuotteiden käyttöön.

IDEAALINEN TORJUNTA RUOKINTALAITTEISTOSSA

• Koska rehu on harvoin salmonellan lähde, älä laske koko ruokintajärjestelmän pH-arvoa neljään tai sen alle. Myös hyvien bakteerien kasvu estyy.
• Torju ympäristöperäinen salmonellatartunta pitämällä kaukalo puhtaana ruokintojen jälkeen.
• Estä haittaeläinten (jyrsijöiden, lintujen) pääsy rehuvarastoon, ruokintalaitteisiin ja tuotantotiloihin. Kiinnitä erityistä huomiota viljan ja rehujen vastaanottoon, myös säkkirehujen syöttölaitteistoon. Estä myös kissojen ja koirien jätösten pääsy rehun sekaan.
• Käytä liemirehun hapotuksessa tuotteita, jotka tukevat vankan maitohappobakteerikannan muotoutumista ja jotka jatkavat patogeenien torjuntaa myös ohutsuolessa.
• Käytä hapotuksessa tuotteita, jotka eivät heikennä liemirehun maittavuutta edes suurina lisäyksinä, jos sellaiset tulevat tarpeen.
• Edellä esitetyn perusteella käytä hapotuksessa tuotteita, joiden pääasiallisia komponentteja ovat maitohappo, sorbiinihappo, bentsoehappo ja sitruunahappo.

YHTEENVETO

•  Suomessa salmonellatartuntojen lähde on vain harvoin rehu, useimmin ympäristö.
• Ruokintajärjestelmän haavoittuvin kohta on kaukalo. Pidä se puhtaana ja estä sekä haittaeläinten (jyrsijät, linnut) että kissojen ja koirien aiheuttamat ongelmat.
• Jos salmonellaa torjutaan kaukalossa hapottamalla koko ruokintajärjestelmä, ei käytetyllä hapolla ole merkitystä. Seurauksena on huono syönti ja alhainen päiväkasvu.
• Suositeltavaa ei ole voimakas hapotus, vaan käytetään monivaikutteisia sorbiinihappoa, bentsoehappoa ja maitohappoa. Niiden salmonellaa torjuva vaikutus perustuu ensiksikin happovaikutukseen, toiseksi solukalvoa tuhoavaan molekyylirakenteeseen ja kolmanneksi niillä on muista hapoista poikkeava ominaisuus jatkaa patogeenien torjuntaa myös ohutsuolessa vallitsevissa pH-neutraaleissa olosuhteissa.
• Liemirehuun tuotettu vankka maitohappobakteerikanta voi tuottaa salmonellaa tuhoavia bakteriosiinejä. Yleisimmistä orgaanisista hapoista vain maitohappo, sorbiinihappo ja bentsoehappo eivät tuhoa maitohappobakteereita, joten niiden käyttö on myös tämän tavoitteen osalta edullista.
• Pelkästään maitohappoa, sorbiinihappoa ja bentsoehappoa sisältäviä LAKTA®-tuotteita on ollut markkinoilla vasta vuodesta 2012 lähtien ja vain Suomessa. Muualla EU:n alueella käytetyt säilöntäaineet ovat muurahaishapon ja/tai propionihapon seoksia, siitä huolimatta Salmonellaongelmat ovat siellä merkittävästi laajemmalle levinneet kuin Suomessa.

KYSYMYKSIÄ ETT:N ASIANTUNTIJAELÄINLÄÄKÄRILLE ELL OLLI RUOHOLLE

Kysymys: Pitääkö paikkansa, että Suomen sikaloissa tavatut salmonellatartunnat ovat valtaosin muusta kuin käytetystä teollisesta rehusta johtuvia?

Vastaus: Kyllä, tämä pitää paikkansa. Valtaosa sikaloiden salmonellatartunnoista on peräisin tuotantoympäristössä oleskelevista haittaeläimistä eli linnuista ja jyrsijöistä, joiden salmonellaa sisältäviä ulosteita on tavalla tai toisella joutunut sikojen rehuun tai kuivikkeisin. Siat saavat salmonellatartunnan aina suun kautta.

Kysymys: Kun eläin on saanut tartunnan ja se on todettu ympäristöperäiseksi, voidaanko Salmonella eliminoida eläimestä liemirehun happamuutta lisäämällä?

Vastaus: Ei voida. Ruoansulatusjärjestelmän toiminnallisen pH:n muuttaminen tavanomaista happamammalla liemirehulla salmonellan kasvua estävälle tasolle johtaa pahimmillaan eläimen kuolemaan. Salmonellan leviämistä rehun ja ruokintalaitteiden välityksellä voidaan kuitenkin ehkäistä alentamalla liemirehun pH noin 4:ään, jolloin salmonellabakteerit lakkaavat lisääntymästä. Näin alhaisessa pH:ssa rehun maittavuus kuitenkin kärsii.

Kysymys: Onko mahdollista, että salmonellatartunnan saaneen emakon porsaat voivat olla terveitä ja jos eivät, voiko porsaat vastaanottaneella tilalla hapan liemirehu estää Salmonellan runsastumisen?

Vastaus: Kyllä, salmonellatartunnan saaneen ja sitä kroonisestikin kantavan emakon porsaat voivat olla täysin terveitä. On kuitenkin olemassa riski, että tartuntaa kantavan emakon porsaat saavat porsituskarsinassa salmonellatartunnan emakon ulosteesta. Porsaita vastaanottaneella tilalla ei salmonellaa voida eliminoida eläimistä alentamalla liemirehun pH:ta. Salmonellan leviämistä rehun ja ruokintalaitteiden välityksellä voidaan kuitenkin ehkäistä alentamalla liemirehun pH alle 4:n, jolloin salmonellabakteerit lakkaavat lisääntymästä.

Kysymys: Maitohapolla on lukuisissa tutkimuksissa osoitettu olevan sekä bakterisidisiä että bakteriostaattisia ominaisuuksia, siis ominaisuuksia, jotka eivät johdu happovaikutuksesta erotuksena esimerkiksi muurahaishaposta, jolla ei kyseisiä ominaisuuksia ole. Voiko tartunnan saaneen eläimen salmonellabakteereihin siten vaikuttaa suoleen liemirehun mukana tulleella maitohapolla, jota tukee suolen runsas maitohappobakteerikanta?

Vastaus: Kyllä voidaan, suoleen liemirehun mukana tullut maitohappo tukee suoliston normaalia bakteeritoimintaa.

Kysymys: Mitä muita asioita tulisi huomioida Salmonellan torjunnassa?

Vastaus: Tärkeintä on huolehtia tilan ulkoisesta ja sisäisestä suojautumisesta tarttuvilta taudeilta. Kun torjutaan salmonellaa, torjutaan samalla myös monia muita tarttuvia tauteja. Salmonellan torjunnassa on ennen kaikkea oleellista huolehtia haittaeläinten torjunnasta sekä rehuvarastojen, ruokintalaitteiden ja kuivikevarastojen suojauksesta. Tuontirehut tulee hankkia ETT:n positiivilistan yrityksiltä, tai tutkituttaa salmonellan varalta ennen käyttöönottoa.

Finlactic Oy:lle patentti

Patentti- ja rekisterihallitus on 31.5.2018 myöntänyt  vuoden 2014 lopussa jätetylle Finlactic Oy:n hakemukselle patentin numero FI 127423 B. Patentti nimeltä "Vesipohjainen happokoostumus ja menetelmä sen valmistamiseksi" kattaa osittain kaikkien LAKTA-tuotteiden, mutta erityisesti LAKTA-AQUAn valmistuksessa käytetyn prosessin. Myönnetty patentti on osoitus Finlactic Oy:n tuotteiden omintakeisuudesta sekä siitä, että niissä on patentointiin riittävää uutuutta ja keksinnöllisyyttä. Toisin sanoen LAKTA-tuotteet eivät ole markkinoilla jo olevien muiden valmistajien tuotteiden kopioita tai muunnoksia niistä. Innovatiivisen ja järjestelmällisen tuotekehityksen tuloksena syntyneeseen patenttikirjaan pääset tutustumaan täältä.

Mitä happoa liemirehuun?

Happojen käyttämisellä liemirehun säilöntään on pitkät perinteet. Tällä on perinteisesti haluttu estää hiivojen aiheuttamat ongelmat liemirehussa ja estää ns. virhekäyminen. Tästä lähtökohdasta sai alkunsa myös Finlactic Oy ja PEKONI LAKTA-HAPPO.

TAVOITTEENA LIEMIREHUN HYVÄ KÄYMINEN

Hyvän käymisen tuloksena liemirehuun muodostuu vahva maitohappobakteerikanta. Tämä toimii terveysvaikutteisen probiootin tapaan eläimen ruoansulatusjärjestelmässä ja ilmentyy nopeutuneena päiväkasvuna, tehostuneena rehuhyötysuhteena ja yleisen terveydentilan parantuessa alhaisempana kuolleisuutena. Samalla se rajoittaa liemirehun muiden mikrobien kuten hiivojen elintilaa. Kaiken tämän seurauksena on aiempaa parempi taloudellinen tulos.

Virhekäymisessä tilanne on päinvastainen ja maitohappobakteerit ovat hävinneet kilpailun ravinteista ja elintilasta muille mikrobeille, jotka erittävät solunsa ulkopuolelle (eli liemirehuun) etikkahappoa, voihappoa, alkoholeja ja kaasua (hiilidioksidia). Näiden seurauksena liemirehun maittavuus laskee. Kaasunmuodostus johtaa rehunjaon epätasaisuuteen osastoille ja kuohuntaan kaukaloissa. Rehun ravintoarvo laskee ja siat ovat herkkiä sairastumaan. Virhekäyminen heikentää tuotantotuloksia ja alentaa lihaprosenttia. Taloudellinen tulos heikkenee.

HYVÄN KÄYMISEN EDISTÄMINEN

Perinteisiä menetelmiä ovat yleinen hygienia ja mahdollisesti happojen käyttö. Yleisellä hygienialla tarkoitetaan laitteiston puhtaudesta huolehtimista, kuten sekoittajan säännöllistä pesua ja koko putkiston ajoittaista happo/emäs-pesua.

Markkinoilla on lukuisia eri valmistajien yhden tai useamman hapon sisältäviä tuotteita, joita tarjotaan liemirehuun lisättäväksi. Niille kaikille on yhteistä muurahaishappo, joka esiintyy joko yksin tai suurimpana komponenttina useamman hapon tuotteissa. Muurahaishapon tiedetään estävän riittävästi käytettynä hiivojen kasvun eli sen voisi olettaa vaikuttavan hyvää käymistä edistävästi. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että muurahaishappo paitsi estää hiivojen myös maitohappobakteerien kasvun, eikä siten ohjaa käymistä halutulla tavalla. Lisäksi muurahaishappo on voimakkaasti laitteistoja ruostuttava ja haihtuvana happona epämiellyttävä käyttää.

Finlactic Oy pohti kahta kysymystä: Ensinnäkin, voiko liemirehukäymistä ylipäätään ohjata maitohappokäymisen suuntaan? Toiseksi, onko tämä tehtävissä hapoilla, joilla ei ole muurahaishapon haittoja?

Ratkaisua näihin kysymyksiin lähdettiin etsimään elintarvikkeiden säilönnästä. Elintarviketeollisuuden yleisimmin käyttämiä happoja ja niiden suoloja ovat:

• Maitohappo ja sen natrium- ja kaliumsuolat.Ne ovat laajalti käytössä liha-ja makkarateollisuudessa tuotteiden säilyvyyden lisääjinä.
• Sorbiinihappo ja sen kaliumsuola puolestaan ovat hillojen ja mehutuotteiden säilöntäaineita. Sorbiinihappo on erityisesti tunnettu tehostaan hiivojen ja homeiden  estäjänä. Sillä on ehkäisevä vaikutus myös salmonellan ja listerian kasvuun. Yllättävästi maitohappobakteerit ovat vastustuskykyisiä sorbiinihapon vaikutuksille.
• Bentsoehapon ja varsinkin natriumbentsoaatin käyttö on sorbiinihapon tapaan yleisessä käytössä hillojen ja marjajuomien säilönnässä. Myös se tunnetaan tehokkaana sekä hiivojen että homeiden kasvun estäjänä. Bentsoehapon ja sorbiinihapon torjuntavaikutus on havaittavissa jo erittäin pienissä annospitoisuuksissa.

Hyvän käymisen näkökulmasta tarkasteltuna maitohappo ei voi estää maitohappobakteerien kasvua, koskapa se on näiden mikrobien kasvun tulos. Joten se valittiin yhdeksi tutkittavaksi hapoksi.

Edellä jo mainittiin sorbiinihapon ominaisuudesta torjua valikoivasti hiivoja ja homeita, mutta jättää maitohappobakteerit rauhaan, joten sorbiinihappo valittiin toiseksi tukittavaksi hapoksi.

On myös osoitettu, että useamman hapon yhdistelmällä saadaan parempi säilöntävaikutus kuin yhdellä hapolla, joten tutkimuksiin otettiin mukaan myös bentsoehappo aromiaineena ja happamuuden säätöaineena.

Kaikki yllä mainitut hapot ovat niin sanottuja haihtumattomia happoja, joten ne eivät aiheuta ongelmia edes avonaisessa astiassa suljetussa tilassa. Ne eivät myöskään haise ja niiden korroosiovaikutus on vähäinen.

Ja koska ne ovat käytössä elintarvikkeiden säilönnässä, voisi olettaa niiden soveltuvan muurahaishappopohjaisia tuotteita paremmin eläimen "ruokavalioon". Näistä lähtökohdista sai alkunsa PEKONI LAKTA-HAPPO ja LAKTA®-sarja, joka täydentyy jatkuvasti.

Maittavampi rehu

Lukuisat ulkomaiset ja myös kotimaiset tutkimukset ovat osoittaneet sikojen terveyden ja päiväkasvun liittyvän läheisesti suolen sisältämien maitohappobakteerien määrään ja laatuun. Sen vuoksi maitohappobakteereita on toisinaan lisätty liemirehuun tai vahvistettu liemirehun omaa maitohappobakteerikantaa luomalla sen kasvulle otolliset olosuhteet, kuten on laita esimerkiksi Finlactic Oy:n LAKTA-tuotteilla.

LAKTA®-sarjan tuotteet koostuvat useammasta haposta. Niitä ovat maitohappo, sorbiinihappo, bentsoehappo ja sitruunahappo. Näille kaikille on yhteistä ensinnäkin se, että ne ovat elintarvikkeiden säilönnässä yleisesti käytettyjä happoja ja toiseksi se, että ne ovat niin sanottuja haihtumattomia happoja. Tästä jälkimmäisestä ominaisuudesta seuraa LAKTA®-tuotteiden hajuttomuus. Markkinoilla olevien muurahaishappoa sisältävien kitkeränhajuisten tuotteiden rinnalla tämä on ainutlaatuinen ominaisuus. Happojen käyttäjä saattaa kuitenkin epäillä, voiko miedontuntuinen LAKTA®-tuote olla yhtä tehokas säilöntäaine kuin ärhäkän tuoksuinen ja voimakkaasti ruostuttava muurahaishappo. Tutkimukset ja käytännön kokemukset ovat osoittaneet LAKTA®-tuotteiden säilöntävaikutuksen olevan vähintäänkin samaa tasoa kuin kilpailevien tuotteiden. Maitohappoon perustuvan säilöntäaineen lisäetuna on, että se ei estä viljan mukana sekoittajaan tulevien maitohappobakteerien kasvua, kuten on laita muurahaishapolla. Tästä seuraa liemirehussa voimistuva maitohappobakteerikanta, jonka seurannaisvaikutuksia ovat kohentunut terveys ja lisääntynyt päiväkasvu.

LIEMIREHUN MAITTAVUUDEN PARANTAMINEN

LAKTA®-tuotteiden hajuttomuus ja mieto maku tarjoavat erään ylivoimaisen edun muurahaishappopitoisiin kilpailijoihin verrattuna. Nimittäin sen, että ne voidaan joko ”hajustaa” ja/tai maustaa porsaiden syöntiä kiihottavilla lisäyksillä. Tähän perustuen Finlactic on kehittänyt uudenlaisia funktionaalisia säilöntäaineita. Ensimmäiseksi toteutettiin kahdella EU:n hyväksymällä intensiivimakeuttajalla (sakkariini ja neohesperidiini) lisätty MAKEUTETTU LAKTA-HAPPO. Tähän päädyttiin hollantilaisten tutkimusten pohjalta. Niissä oli osoitettu, että kyseisten intensiivimakeuttajien lisäyksellä voitiin vaikuttaa merkittävällä tavalla erityisesti pienten porsaiden syöntihaluun. Tutkimuksessa mainittiin myös päiväkasvun lisääntyneen. Sen arveltiin johtuneen synteettisten makeutusaineiden aiheuttamasta sokeria pilkkovien entsyymien lisääntyneestä erityksestä ja siten ravintoaineiden tehostuneesta imeytymisestä suolessa.

MAKEUTETTU LAKTA-HAPPO sisältää siis sakkariinin, jonka käyttöä EU ei ole hyväksynyt emakoilla eikä 5 kuukautta vanhemmilla lihasioilla. Tämän rajoitteen vuoksi Finlactic on tuonut markkinoille pelkällä neohesperidiinillä makeutetun  NEOHESPERIDIINI LAKTA-HAPON, jonka käyttö on sallittu niin emakoilla kuin myös 5 kuukautta vanhemmilla lihasioilla.

AROMIAINEET

Toisena funktionaalisena LAKTA®-tuotejohdannaisena toteutettiin VANILJA LAKTA-HAPPO. Siinä tavoitteena on porsaiden houkuttelu kaukalolle miellyttävän tuoksun avulla. Monet tutkimukset ovat aromiaineidenkin käyttösuositusten taustalla. Tutkimusten kohteina ovat olleet lukuisat aromiaineet. Näistä vanilja on seuloutunut hedelmäisten ja karamellimakuisten aromien ohella tehokkaimpien joukkoon.

Finlacticin VANILJA-LAKTA HAPPO on käytännössä osoittautunut hyväksi keinoksi tehostaa vieroitettujen porsaiden syöntiä.

YHDISTELMÄTUOTTEET

Finlactic Oy:n uusin tuote MAKEUTETTU VANILJA LAKTA-HAPPO yhdistää sekä makeutuksen että aromiaineen edut. Tuotteen tavoitteena on houkutella porsaat vaniljan tuoksun avulla kaukalolle, jossa liemirehun maittavuutta on tehostettu makeutusaineella. Tämän yhdistelmän käytön pyrkimyksenä on  tehostaa liemirehun maittavuutta erityisesti silloin, kun porsas on muuten haluton syömään, kuten heti vieroituksen jälkeen. Vieroituksen aikana ja sen jälkeen porsaaseen kohdistuu yhtä aikaa useita stressitekijöitä, kuten emakosta erottaminen, uusi ympäristö ja siirtyminen maidosta kiinteään ravintoon. Porsaan sopeutuminen uusiin oloihin ja ravintoon vie aikaa. Pitkittyessään kasvu ja suoliston kehitys saatavat hidastua siten, että porsaasta ei jatkossakaan kehity hyvin kasvavaa lihasikaa. Makeutus- ja aromiaineilla pyritään lyhentämään stressivaihetta ja syömättömyyttä lisäämällä liemirehun houkuttelevuutta ja maittavuutta aromi- ja makeutusaineilla.

Käyttäjäkokemuksia LAKTA®-tuotteista

PEKONI LAKTA-HAPPO kehitettiin vuonna 2010 sikojen liemiruokintaan. Sillä voidaan sekä säätää  liemirehun happamuutta että ohjata käymistä hyvän käymisen suuntaan.

Kokeellisesti on osoitettu, että PEKONI LAKTA-HAPPO estää hiivojen kasvua ja vahvistaa samalla maitohappobakteerikantaa. Tämä ohjausvaikutus tulee selvimmin esiin Kuvassa 1, jossa on esitetty maitohappobakteerien ja hiivojen jakosuhde. Ero muurahaishappoon on merkittävä.

LAKTA®-tuoteperhe on sittemmin laajentunut ja koostuu nykyisin aminohappoja, makeutusaineita, aromiaineita ja vitamiineja sisältävistä tuotteista.

Palaute tiloilta on ollut hyvin myönteistä. Tuotteita käyttävät emakkotilat ovat olleet tyytyväisiä erityisesti liemirehun parantuneeseen maittavuuteen, varsinkin heti porsimisen jälkeen. On jopa kerrottu, miten aamulla havaittua huonoa syöntiä selvitettäessä oli todettu LAKTA-HAPON loppuneen. Vieroitettujen porsaiden kohdalla on voitu LAKTA-tuotteilla nopeuttaa siirtymistä normaaliruokintaan. Erityisesti makeutetut tuotteet ovat osoittautuneet tässä suhteessa tehokkaiksi.

Lihasioilla vahvan maitohappobakteerikannan sisältävän liemirehun edulliset vaikutukset ilmenevät hyvän syönnin ohella päiväkasvun nousuna. Tiloilta on kerrottu 30-60 gramman päiväkasvun lisäyksistä. Kun tämä lasketaan kiertoajan lyhentymisen kautta tilan tulokseen, on vaikutus merkittävä.

LAKTA®-tuotteiden päiväkasvua lisäävää vaikutusta selittää hyvin Hankkijan Suomen Rehun kehittämä ja patentoima mikrobitaseindeksi MBI (Microbial Balance Index). MBI kuvaa suoliston hyvien ja haitallisten bakteerien suhdetta. Mitä korkeampi se on, sitä suurempi on päiväkasvu (Kuva 2). Hyviä bakteereita ovat juuri maitohappobakteerit, joiden kasvua liemirehussa LAKTA®-tuotteet tukevat kuten Kuva 1 osoittaa.

LAKTA®-tuotteita käyttäviä tiloja on tällä hetkellä lukuisia eri puolilla valtakuntaa. Ruskossa toimivan Heikkilän emakkotilan omistaja Timo Heikkilä on käyttänyt jo toista vuotta PEKONI LAKTA-HAPPOA emakoilla ja välikasvatuksessa. Tämän vuoden syksyllä hän on ryhtynyt kokeilemaan MAKEUTETTUA LAKTA-HAPPOA vasta vieroitettujen porsaiden puurossa.

Satapossu Oy on Huittisten Rutavassa toimiva lihasikala. Yhtiön toimitusjohtaja Vesa Harjunmaa käyttää PEKONI LAKTA-HAPPOA lihasioille menevässä liemirehussa. Harjunmaan mukaan kokemukset ovat olleet myönteisiä niin syönnin, päiväkasvun kuin myös ruokintajärjestelmän toimivuuden kannalta. Tilalle siirrettyjen pikkupossujen aloitusruokinnassa Satapossu Oy on ryhtynyt kokeilemaan VANILJA LAKTA-HAPPOA. Vaniljalta tuoksuvan liemirehun tiedetään houkuttavan possuja kaukalolle ja syömään.

Maatalousyhtymä Ranta-Nilkulla on yhdistelmäsikala Kannuksessa. Sen vetäjät Ismo ja Kimmo Ranta-Nilkku ovat jo pitempiaikaisia ja monipuolisia LAKTA®-tuotteiden käyttäjiä. Heillä on ollut käytössä ensin PEKONI LAKTA-HAPPO, sen jälkeen VITAMINOITU PEKONI LAKTA-HAPPO E ja kokeilussa MAKEUTETTU LAKTA-HAPPO. Tällä hetkellä tilalla käytetään VITAMINOITUA VANILJA LAKTA-HAPPOA sekä porsaiden juomaveteen lisättävää LAKTA-AQUAA. Ismo ja Kimmo ovat ilmaisseet tyytyväisyytensä tuotteiden toimivuuteen, joka näkyy syönnissä ja kasvussa. LAKTA-AQUA on osoittautunut tehokkaaksi ripulin ehkäisyssä. Finlactic Oy:n pohjoisin asiakas on Kalajoella ja itäisin Lapinlahdella.

Yhteenvetona LAKTA®-tuotteiden käyttäjäkokemukset voi tiivistää seuraavasti; Rauhallinen ruokintalinjasto, hyvä maittavuus, kohonnut päiväkasvu (lyhyempi kiertoaika), parantunut rehuhyötysuhde, vähäisempi ripulointi ja mahdollisesti alhaisempi kuolleisuus. Nämä ovat tekijöitä taloudellisen tuloksen parantamiseksi.

Liemirehun mikrobien hallinta

Raaka-aineiden mukana liemirehusekoittajaan kulkeutuu mikro-organismeja.  Osalla niistä on eläimen terveydelle hyödyllisiä, osalla haitallisia vaikutuksia. Osa niistä pilaa liemirehun makua ja vaikeuttaa liemen jakelujärjestelmän toimintaa ja heikentää näin tuotantotuloksia. Terveydelle hyödyllisiä ovat viljan mukana tulevat maitohappobakteerit.

Maitohappobakteeri on ryhmänimi suurelle joukolle erilaisia bakteerityyppejä. Yhteistä näille on, että ne edistävät porsaalla suolinukan kehittymistä ja kuntoa sekä välillisesti ravinteiden imeytymistä. Lisäksi ne rajoittavat haitallisten suolistobakteerien kasvua. Liemirehun maitohappobakteerit ovat siten terveysvaikutteisia eli probiootteja. Kirjallisuudessa mainitaan probioottisesti käytettyjen maitohappobakteerien hyödyistä muun muassa vieroitettujen porsaiden tasaisempi painojakauma, alhaisempi kuolleisuus, vähäisempi ripulointiherkkyys, kiinteämpi uloste ja tehostunut päiväkasvu.

Terveydelle haitallisia mikrobeja puolestaan ovat enterobakteerien luokkaan kuuluvat koli (E.coli), salmonella ja yersinia sekä klostrideiksi luokitellut bakteerit. Nämä ovat niin sanottuja patogeeneja eli aiheuttavat valloille päästyään kantajassaan ripulia, myrkytystiloja ja pahimmillaan kuoleman. Suolistobakteereina ne leviävät tuotantoeläimiin ulosteilla saastuneen rehun tai juomaveden välityksellä. Niitä on sen vuoksi nimitetty myös hygienia-indikaattoreiksi. Näistä klostridit ovat ongelmallisimpia, sillä ne muodostavat itiöitä. Itiö on mikrobin suojautumismekanismi olosuhteiden muutoksia vastaan ja siten vaikeasti puhdistettavissa.

Liemirehun maittavuutta heikentävät hiivojen tuottamat etikkahappo sekä tuoksultaan ja maultaan vastenmieliset voihappo ja amyylialkoholit. Porsaan ihmistä huomattavasti herkempi makuaisti tunnistaa ne jo hyvinkin pieninä pitoisuuksina. Lisäksi hiivat aiheuttavat kuiva-ainetappioita kuluttaessaan rehun tärkkelystä ja valkuaista. Vapautuva hiilidioksidikaasu purkautuu sekoittajasta putkistoon, jonka seurauksena on tukoksia, liemirehun epätasaista jakautumista ja kaukalokuohuntaa.

Liemirehun mikrobien hallinnan tavoitteena on joko rajoittaa tai kokonaan eliminoida terveydelle haitallisten mikrobien toiminta ja toisaalta tukea edullisia. Terveyttä ja kasvua heikentäviin suolistoperäisiin patogeeneihin voidaan vaikuttaa tehokkaimmin huolehtimalla sikalan yleisestä siisteydestä ja hygieniasta. Tyhjentyneiden osastojen pesu ja putkistolinjojen ajoittainen happo- ja emäskäsittely ovat käytännössä ainoat keinot patogeenien torjunnassa. Maitohappobakteereille sitä vastoin on pyrittävä luomaan mahdollisimman hyvät kasvuedellytykset. Tässä mielessä maitohappopohjaisten LAKTA-tuotteiden käyttö on todettu erittäin toimivaksi. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että koska maitohappo on maitohappobakteerin oma tuote, ei se voi olla silloin maitohappobakteerin kasvun este. Muut hapot ovat myrkkyä hiivoille, mutta myös maitohappobakteereille.

Homeet, homemyrkyt ja porsaat

Homeet kuuluvat yhtenä ryhmänä eläviin organismeihin bakteerien, sienien, hiivojen ja levien lisäksi. Homeita esiintyy kaikkialla luonnossa, myös eläinten rehuun käytettävässä viljassa. Pysyäkseen elossa ja lisääntyäkseen homeet tarvitsevat ravintolähteen lisäksi vettä (kosteutta) ja sopivan lämpötilan ( 25-40 ˚C).

Elävät homeet tuottavat solunsa ulkopuolelle kemiallisia yhdisteitä. Osa yhdisteistä on myrkyllisiä, jolloin niistä käytetään yleisnimeä homemyrkky tai mykotoksiini. Vaikka kaikki homeet eivät tuotakaan myrkyllisiä yhdisteitä, tunnetaan mykotoksiineja jopa yli 300 eri tyyppiä. Tuotantoeläinten kannalta haitallisimpina pidetään kuitenkin vain viittä homemyrkkyä; aflatoksiinia, zearalenonia, fumonisiinia, okratoksiinia ja vomitoksiinia.

Puidussa ja säilötyssä viljassa esiintyvistä homeista yleisimpiä ovat Aspergillus- ja Penicillium-sukuun kuuluvia. Ne tuottavat aflatoksiinia ja okratoksiinia, jotka ovat haitallisia erityisesti sikojen kasvulle. Korjaamattomassa vielä pellolla kasvavassa viljassa sitä vastoin esiintyy usein punahometta (Fusarium), jonka tuottamia toksiineja ovat zearalenone, fumonisiini ja vomitoksiini.

Mikäli homeiden tuottamia myrkyllisiä yhdisteitä on runsaasti rehuna käytettävissä viljatuotteissa, on seurauksena syömishäiriö, heikentynyt vastustuskyky, alentunut stressin sieto sekä mahdollisen maksa- ja munuaisvaurion aiheuttama kuolleisuuden nousu. Eli heikentynyt taloudellinen tuotto.

Homeiden runsastumista siiloviljoissa voidaan rajoittaa tehokkaalla kuivatuksella tai esimerkiksi käyttämällä joko biologisia tai happamia säilöntäaineita. Mikäli homemyrkkyjä on kuitenkin ennättänyt syntyä jo ennen viljan kuivatusta tai säilöntäkäsittelyä, toksiinit eivät enää häviä, vaan kemiallisina yhdisteinä jäävät rehuun. Jos tässä tilanteessa homemyrkkyjen pitoisuutta halutaan vähentää, se useimmiten tehdään toksiinien sidontaan perustuvalla menetelmällä.

EU:n hyväksynnän saaneista sidonta-aineista tunnetuin ja yleisessä käytössä on bentoniitti joko yksin tai yhdessä piimaan ja alumiinisilikaattien kanssa. Bentoniitti on luonnon savea, joka turpoaa vedessä ja muodostaa erittäin suuren ominaispinnan, jopa 400 -600 m²/g. Lisäksi vedessä bentoniitin pintaan syntyy positiivinen pintavaraus.

Liemirehun sisältämien hometoksiinien poistajana bentoniitin toimintamekanismi perustuu juuri näihin kahteen edellä mainittuun ominaisuuteen. Sillä kun bentoniittia lisätään tyypillisesti 1-4 kg/1000 kg kuivaa rehua, niin tällöin liemirehun valmistuksessa bentoniitin pinta-alaksi muodostuu jopa 2.400.000 m² kuivaa rehutonnia kohti. Liemirehun sisältämässä vedessä olevat hometoksiinikemikaalit kiinnittyvät nyt tähän valtavaan tarjolla olevaan pintaan, jota kiinnittymistä tehostaa magneetin tavoin bentoniitin ja hometoksiinien vastakkaismerkkinen sähköinen varaus. Kiinnittymisen tapahduttua hometoksiineja sisältävä bentoniitti kulkeutuu eläimen ruoansulatusjärjestelmän läpi ja tulee ulos sonnan mukana.

Finlactic Oy on aloittanut HOMESIEPPARI-nimisen jauhemaisen tuotteen valmistuksen sikaloiden homeongelmien ratkaisemiseksi. Tuote koostuu rehusovelluksiin hyväksytyistä bentoniiteista. E-koodit 558 ja 558i.

Prebiootit, Probiootit ja LAKTA®-tuotteet

Prebiootit ja probiootit ovat maailmalla runsaasti käytettyjä aineita sikojen ruokinnassa. Arvattavasti monilla tiloilla ei ole selvää tietoa siitä, mitä nämä termit tarkoittavat ja miten ne eroavat toisistaan. Prebiooteiksi luokitellaan sellaiset rehun sisältämät tai siihen lisätyt komponentit, jotka eivät imeydy porsaan tai sian ruoansulatuksessa, mutta jotka stimuloivat suolen omaa bakteerikasvustoa. Esimerkkejä prebiooteista ovat tyypillisesti erilaiset hiilihydraatit kuten inuliini, laktuloosi, raffinoosi sekä fruktoosi-, galaktoosi- ja mannaanioligosakkariidit.

Probiootit puolestaan ovat rehun sisältämiä eläviä mikro-organismeja, pääsääntöisesti maitohappobakteereita, mutta myös eräät hiivalajit kuuluvat tähän ryhmään. Koska probiootit ovat useimmiten maitohappobakteereita, ne tukevat suolen omaa maitohappobakteerikantaa ja tämän on voitu osoittaa vaikuttavan myönteisesti moniin porsaiden ja lihasikojen terveys- ja kasvutekijöihin. Kirjallisuudessa mainitaan esimerkkeinä muun muassa vieroitettujen porsaiden tasaisempi painojakauma ( siis ”tasaisesti” terveitä), alhaisempi kuolleisuus, vähäisempi ripulointiherkkyys, kiinteämpi uloste ja tehostunut päiväkasvu.

Kirjallisuudessa esitetyt arviot prebioottien ja probioottien hyödyllisyydestä kallistuvat probioottien hyväksi. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että probiootit ovat eläviä mikrobeja ja siten heti hyödyllinen lisä eläimen suolessa. Prebiootit puolestaan ovat aineita, joilla pyritään stimuloimaan suolessa jo olevaa mikrobikantaa kasvamaan. Näin ollen on ymmärrettävää, että mikäli liemirehun sisältämään maitohappobakteeripopulaation määrään voidaan vaikuttaa ennen ruokintaa, niin silloin vaikutetaan liemirehun probioottiominaisuuksiin ja sitä kautta edullisesti eläimiin.

Finlactic Oy:n LAKTA®-tuotteet todistettavasti ylläpitävät ja jopa vahvistavat liemirehun maitohappobakteerikantaa. Tervetuloa tutustumaan  LAKTA®-sarjan tuotteisiin KoneAgriaan Tampereelle osastolle B400.

Sikojen vitaaminitarve

Vitamiinit ovat välttämättömiä sikojen kasvun, terveyden ja hedelmällisyyden kannalta. Siat eivät kuitenkaan pysty itse tuottamaan tarvitsemiaan vitamiineja, vaan ne on erikseen lisättävä. Sikojen ruokinnassa yleisimmin tarvitaan A-, D- ja E-ryhmän vitamiineja. Näistä erityisesti E-vitamiinin puutteen on todettu olevan syynä lukuisiin sikojen sairaustiloihin. Näitä ovat esimerkiksi luuston puutteellinen kehittyminen, sydänlihaksen heikkous, mahahaava, anemia, maksakuolio, äkkikuolema ja ripuli. Lisäksi E-vitamiinipuutoksen arvellaan olevan taustalla, kun emakoilla esiintyy niin sanottua MMA-syndroomaa. Sen seurauksia ovat muun muassa vierotettujen possujen alentunut vierotuspaino ja lisääntynyt kuolleisuus. Vaikka tiedot E-vitamiinin vaikutuksista pahnuekokoon ovat puutteelliset, niin E-vitamiini katsotaan kuitenkin hyödyksi emakkojen hedelmällisyyden ylläpitämisessä.

E-vitamiinilisän tarve on suurimmillaan syksyllä, kun sioille syötetään vastapuitua viljaa. Tämä johtuu siitä, että E-vitamiinipitoisuus viljassa nousee vasta säilönnän aikana. E-vitamiinilisäys on välttämätöntä myös tuore- tai happosäilötyllä viljalla, koska happosäilöntä tuhoaa viljan E-vitamiinin kokonaan.

Annostelun osalta voidaan todeta, että E-vitamiinin suurillakaan yliannoksilla ei ole havaittu myrkyllisyysvaikutuksia.

Finlactic Oy on tuonut markkinoille uuden E-vitamiinia ja seleeniä sisältävän säilöntäaineiden LAKTA-E-tuotesarjan. Uudella tuotesarjalla pyritään yksinkertaistamaan työskentelyä tilalla. Tämä on mahdollista, kun ruokintalaitteeseen pumpulla annosteltava säilöntäaine sisältää myös vitamiinin ja seleenin. Samalla eläimet hyötyvät, kun annostelu on varmaa, tasaista ja jatkuvaa.

Sikojen kasvu ja makeutusaineet

Lukuisat ulkomaiset ja myös kotimaiset tutkimukset ovat osoittaneet sikojen terveyden ja päiväkasvun liittyvän läheisesti suolen sisältämien maitohappobakteerien määrään ja laatuun. Sen vuoksi maitohappobakteereita on toisinaan lisätty liemirehuun tai vahvistettu liemirehun omaa maitohappobakteerikantaa luomalla sen kasvulle otolliset olosuhteet, kuten on laita esimerkiksi Finlactic Oy:n LAKTA-tuotteilla.

Tähän pyritään myös synteettisillä makeutusaineilla eli niin sanotuilla intensiivimakeuttajilla. EU on hyväksynyt kaksi synteettistä makeutusainetta käytettäväksi vieroitettujen possujen rehussa 4 kuukauden ikään saakka. Nämä ovat sakkariini ja neohesperidiini (NHDC eli neohesperidin dihydrochalcone). Neohesperidiini on yli 1000 kertaa makeampi kuin pöytäsokeri.  Tietyn makeustason saavuttamiseen riittää tuhannesosa pöytäsokerin määrästä. Sakkariini ja neohesperidiini eivät ole käymiskykyisiä makeuttajia, joten ne eivät edistä esimerkiksi liemirehun haitallista hiivakäymistä.

Tutkimuksissa, joissa possut ovat voineet vapaasti valita makeuttamattoman ja makeutetun liemirehun välillä, on pitävästi osoitettu (Lue lisää), että sakkariinin ja neohesperidiinin seoksella, jota uudet LAKTA-M tuotteet sisältävät, makeutettu liemirehu on ollut halutumpi ja sitä on syöty enemmän. Kun koepossuja on teurastettu ja tutkittu suolen sisältö, on voitu todeta makeutettua liemirehua syöneiden possujen suolessa merkittävästi runsaampi maitohappobakteerikanta. Lisäksi niiden uloste on ollut kuivempaa.

Selitykseksi näille havainnoille on kirjallisuudessa tarjottu mekanismia (Lue lisää), jossa possun tunnistaessa ”makeata” suussa, sen ruoansulatus alkaa tuottaa glukoosin imeytymisessä tarpeellisia entsyymejä. Tämän seurauksena on sitten päiväkasvun lisääntyminen, rehuhyötysuhteen paraneminen ja kiinteämpi uloste. Ja tietysti maittavampi rehu.